Psykalla 2012-2017 pt. 2

Viime postauksessa kerroin kolmesta ensimmäisestä opiskeluvuodestani psykalla ja tällä kertaa jatkan tarinani tähän päivään. Yleensä vappu enemmän tai vähemmän päättää lukuvuoden, joten mikä olisikaan otollisempi hetki koota vielä viimeisimmätkin vuodet!

Jyväskylän yliopistossa gradu kirjoitetaan perinteisesti neljännen lukuvuoden aikana, jolloin varmistutaan siitä, ettei se jää roikkumaan ja hidastuttamaan valmistumista. Kyseiselle vuodelle ei ole paljoa muita opintoja, joten tavallisesti gradun saakin pakettiin tehokkaasti lukuvuoden aikana. Tutkielma on myös helppo puuhata heti kandin jälkeen, ku kerran on päässyt hyvin vauhtiin tieteellisen kirjoittamisen suhteen. Näin myös itse tein. Kirjoitin parini kanssa gradun neljäntenä vuonna ja kävin sen lisäksi tekemässä pari kehityspsykan kirjatenttiä ja yhden neuropsykan kurssin. Kalenterissa oli todella paljon väljyyttä läpi vuoden ja neljäs opintovuosi olikin aikataulullisesti kevyin kaikista.

Kalenterin näennäisen tyhjyyden vuoksi päädyin hakemaan opintojen ohelle tutkimusavustajan töitä ja pääsinkin mukaan laajaan tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan lasten lukemisen ja laskemisen sujuvuuden kehitystä ensimmäiseltä luokalta kolmannelle. Työnkuvaani kuului käydä eräällä alakoululla yksilötestaamassa lapsia, tarkistaa tuloksia ja koodata niitä tutkittavaan muotoon. Samat työt ovat jatkuneet tähän päivään asti ja niiden kautta olen oppinut melkein enemmän kuin yhdelläkään kurssilla. Kun näkee ilmiöitä käytännössä ja pääsee puuhailemaan lasten kanssa, kaikki tieto oppimisvaikeuksista, kouluvalmiuksista ja lasten kehityksestä konkretisoituu ja kirkastuu. Jos vain ikinä teille tarjoutuu mahdollisuus tehdä tutkimusavustajan töitä, tarttukaa siihen!

Viides opiskeluvuoteni on ollut ylivoimaisesti mielenkiintoisin ja opettavaisin. Jyväskylän opetussuunnitelmassa viidennelle vuodelle on aikataulutettu kaikki ammattiin valmistavat kurssit (kurssit, joilla opiskellaan psykologisia testimenetelmiä) syksyyn ja kevääksi harjoittelu, jonka jälkeen valmistutaan kesällä. Itse päädyin siirtämään oman harjoitteluni vasta tulevalle syksylle, joten ammatillisten opintojen jälkeen tämä kevät on opintojen puolesta ollut hieman hiljaisempi.

Syksyn opinnot konkretisoivat aikaisemmin opiskeltua teoriaa mainiosti ja todensi sitä, kuinka lähellä ammattilaisuutta alamme todella olla. Luennoilla opiskelimme erilaisia testejä, harjoittelimme niiden käyttöä tutkimushenkilön kanssa (harjoitushenkilö oli tutun tuttu tms.) ja lopuksi kirjoitimme lausunnon, joka tiivisti tutkimusrupeamamme. Keväällä suuri osa opiskelukavereistani lähti harjoitteluun ja itse jäin vielä viimeistelemään omia opintojani Jyväskylään. Tein alkuvuodesta orientoivan harjoittelun, joka on viiden opintopisteen kurssi, jonka aikana voi tutustua psykologin ja sidosryhmien työhön sivusta seuraillen. Seurasin kolme viikkoa koulu- ja neuvolapyskologin, terveydenhoitajien, puhe- ja toimintaterapeuttien sekä sosiaalityöntekijöiden ja kuraattorien työtä. Lisäksi opiskelin keväällä perheterapiaa, kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja kävin oppimisvaikeuksien kuntoutuskurssin sekä tein toista orientoivaa harjoittelua Niilo Mäki Instituutissa, joka on myös ainakin Jyväskylän pääsykoeartikkeleissa vilahtanut. Näiden lisäksi olen tehnyt töitä Psykalle.fi parissa sekä jatkanut tutkimusavustajana sujuvuushankkeessa.


Kaikki se käytännöllisyys, joka on ollut opinnoissa viidentenä vuonna läsnä, on ollut korvaamatonta. Seuraavaksi edessäni on harjoittelu, jossa pitäisi pystyä hyödyntämään kaikkea aikaisemmin opittua ja omaksumaan nopeasti uutta samalla, kun koittaa jotenkin olla avuksi ihmisten todellisissa tapauksissa. Kuulostaa hurjalta. Kuitenkin kaiken sen perusteella, mitä olen oppinut viimeisen vuoden aikana, koen olevani jotakuinkin valmis ainakin yrittämään. Opintojen ensimmäiset vuoden eivät tee kenestäkään psykologia, mutta ne opettavat näkemään asiat monelta eri kannalta ja saavat arvostamaan kaikkien yksilöllisyyttä. Viimeiset vuodet tuovat jo joitakin työkaluja tulevaan työhön, mutta suurin oppiminen tapahtunee harjoittelussa, josta on aikanaan hyvä ponnistaa psykologiksi.

Kaiken kaikkiaan opintoni ovat olleet yksi iso kasvamisen paikka. Alkuvuosien hämmennys kurssien ja muiden suhteen kuvaa hyvin sitä ihmettelyä, jota tein myös omassa 20-vuotisessa elämässäni. Nyt viisi vuotta myöhemmin olen saanut opinnoista paljon valmiuksia työhön, mutta eniten on opettanut kaikki opintojen ympäriltä. Kun pääsette opiskelemaan, tehkää paljon muutakin kuin kursseja toisensa perään.

Ja nyt, monsteritekstin päätteeksi; ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

Terveisin,
Karoliina

Mainokset

Psykalla 2012-2017 pt. 1

Tällä ja seuraavalla kerralla ajattelin kertoa siitä, miten olen käyttänyt omat opiskeluvuoteni. Pääsykoekevät etenee vauhdikkaasti, mutta kuinka moni todella tietää, mitä valintakokeista selviytymisen jälkeen yliopistossa mahdollisesti tapahtuu? Itse en ainakaan tiennyt. Tiesin vain, että haluan opiskella psykaa ja sillä hyvä.

Lukion jälkeisestä välivuodesta huolimatta en ollut käynyt mitään kursseja avoimessa yliopistossa etukäteen, joten aloitin psykan opinnot 2012 täysin tyhjältä pöydältä. Ensimmäisenä eli fuksivuonna käydään psykan perusopinnot (kehitys-, neuro-, persoonallisuus-, ja kliininen psykologia 1 sekä psykologian tutkimusmenetelmät), joitakin pakollisia yleisopintoja ja aloitellaan sivuainetta. Olin melko pihalla koko yliopistosysteemistä ja istuin oikeastaan niillä kursseilla, millä kaveritkin sen enempää miettimättä asiaa. Kävin myös joitakin satunnaisia kursseja, jotka vain kuulostivat mielenkiintoisilta. Tärkeimpänä muistona fuksivuodelta on opintojen sijaan ystävät, opiskelijatapahtumat ja niiden jälkeiset huuruiset luentopäivät, joiden muisto saa tämän vanhuksen värisemään kauhistuksesta.

KAVERIT

Kun toinen opiskeluvuosi alkoi 2013, olin raapinut kasaan moninaisen joukon opintopisteitä, mutten esim. sivuaineen alkua laisinkaan. Aloin käydä erityispedagogiikan perusopintoja, jotta saisin siitä yhden lyhyen sivuaineen. Toisen sivuaineen sain myöhemmin onneksi hieman varkain, kun tajusin, että voin koota satunnaisesti käymistäni kursseista filosofian ja politiikan tutkimuksen sivuainekokonaisuuden. Erityispeda tuki erinomaisesti psykologian opintoja ja filosofian ja politiikan opinnoissa opin paljon akateemisesta ajattelusta ja tieteestä. Nämä tiedot ja taidot ovat auttaneet katselemaan myös nykymaailmaa ja muita ihmisiä monipuolisemmin, mikä lienee psykologin työssä tärkeä taito. Sivuaineiden lisäksi suoritin psykan aineopintoja (perusopintojen kakkoskurssit, työ- ja organisaatiopsykologia, kogntiviinen psykologia ja neurotiede ja geropsykologia), joiden kautta pääsi hieman syvemmälle omaan alaan.

Monipuolisista opiskelujutuista huolimatta toisen vuoden kevätlukukausi on jäänyt mieleeni muista kuin opinnollisista syistä. Tulin silloin valituksi Stimuluksen vuoden 2014 hallitukseen tapahtumavastaavaksi, mikä tarkoitti paljon ja paljon juhlien, iltamien, tempausten ja muiden erilaisten tapahtumien järjestämistä. Pesti jatkui kesän yli vuoden 2014 loppuun, eli kolmannen opiskeluvuoden puoliväliin asti. Tästä kokemuksesta olisi todella paljon sanottavaa, mutta se vaatisi asiasta jo oman postauksensa. Nyt tyydyn vain toteamaan, että hallitusrupeama oli todella opettavainen ja kannustan kaikkia tutustumaan omien opintojen aikana ainejärjestö- tai osuuskuntatoimintaan. Sen lisäksi, että sitä kautta saa parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä, oppii sellaisia taitoja, joita tarvitaan työtantereella, mutta joita ei opeteta yliopiston puolesta. Jos joku haluaa tietää tästä lisää, vastaan mielelläni kommenteissa aiheeseen!

HALLITUS14

Kolmas opiskeluvuosi oli ylivoimaisesti opintojeni tylsin. Kävin kielten kursseja, tutkimuskursseja, pahamaineisen tilastomenetelmien jatkokurssin (kavereiden kesken Jatkosota) ja kirjoitin kandidaatin tutkielmani parini kanssa (Jyväskylässä opinnäytteet tehdään pareittain). Kolmantena vuonna en käynyt yhtäkään varsinaista psykologian kurssia, mikä söi hieman myös opiskelumotivaatiota. Kyseisestä vuodesta ei tunnu jälkipolville jääneen paljoakaan kerrottavaa, eh.

Jotta tämä postaus ei venyisi aivan loputtomaksi, jatkan oman matkani kertaamista seuraavassa kirjoituksessa. Opintojeni parhaat kokemukset ovat vasta loppupuolella!

Terveisin,
Karoliina

Ahdistus, Rohkeus, Epävarmuus ja Sinnikkyys

Pääsykoekevät alkaa olla jo melko pitkällä. Joensuuhun ja Jyväskylään hakevat ovat lukeneet koko materiaalisatsiaan jo viikkoja ja Helsingin, Turun sekä Tampereen yhteiseen hakuun kuuluvat psykologian artikkelit julkaistiin alkuviikosta, mikä tarkoittaa niiden raivokasta opiskelua tulevien viikkojen aikana. Paljon on jo takana, mutta paljon on myös edessä. Ahdistaako vähenevä aika tai uuvuttaako jo tehty työ?

Ahdistus on se, joka kuin varkain valtaa alaa ihmisen mielestä ja kurottaa lonkeronsa pitkälle herätellen mahdollisesti myös Epävarmuutta. Ahdistus istuu olkapäällesi ja sanoo, ettei edes kannata yrittää, kun aikaa on niin vähän ja opittavaa on niin paljon. Ahdistus irvailee: ”Miksi edes käytät aikaasi tilaston lukemiseen, kun et ole koskaan ollut matemaattisesti lahjakas?”. Epävarmuutesi myötäilee Ahdistusta ja katsoo nöyrästi maahan miettien samalla sitä, kuinka monet ovat aikaisemminkin olleet paljon parempia.

Nämä kaverit eivät kuitenkaan ole ystäviäsi, etkä tarvitse heitä juuri nyt. Voit kiittää heitä omista näkökulmistaan, mutta lopulta kuunnella Sinnikkyyttä ja Rohkeutta. Rohkeus on se innokas tyyppi, joka alun alkaen sai juuri sinut hakemaan psykalle ja ryhtymään toimeen. Rohkeus on se, joka haaveilee opiskelijahaalareista ja käy välillä kurkkimassa Stimuluksen, Kompleksin, Cortexin, Fobian tai Oidipuksen sivuja saadakseen siivun opiskelijaelämästä. Rohkeus on myös se, joka hengailee Sinnikkyyden kanssa ja antaa tälle ruokaa, juomaa ja sirkushuveja, jotta Sinnikkyys jaksaisi istua edellä mainittujen Ahdistuksen ja Epävarmuuden päällä pitääkseen niiden äänet vain pienenä pihinänä. Sinnikkyydellä on parhaimmillaan hieman muita enemmän ilokiloja, ja siksi juuri hän on omiaan tukahduttamaan muiden asiattomat kuiskinnat.

Voit itse päättää, ketä näistä kuuntelet. Kaikki ovat mukana hakuprosessissa, halusitpa tai et, mutta toisille voi antaa isomman megafonin kuin toisille. Seuraavan kerran, kun Ahdistus ja Epävarmuus huutelevat Sinnikkyyden alta ja mollaavat Rohkeutta, ketä puolustat?

Terveisin,
Karoliina