Kysyin eilen rakkaimmilta opiskelukavereiltani, miten he kuvailisivat opiskeluvuosiaan psykalla – mikä on ollut kivaa, miksi kannatti pänttää hullun lailla pääsykokeeseen ja mitä he eivät vaihtaisi? Vastaukset eivät olleet kovin yllättäviä, mutta sitäkin suurempia nuoren ihmisen elämän kannalta.
Tulosten mukaan jokainen vastanneista (n = 4) nosti opiskeluvuosien parhaaksi anniksi ystävät, joiden kanssa on saanut jakaa niin suuret ja kurjat kuin pienet ja sitäkin iloisemmat kokemukset. 50% vastanneista mainitsi jonkinlaisen opintoihin liittyvän ajoittaisen panikoinnin, mutta toisaalta 50% piti tärkeänä myös koettua hauskanpitoa (ja sitähän yliopistossa riittää!). Neljäsosalle kyselyyn osallistuneista kasvaminen ihmisenä ja elämän oppiminen tenttikirjojen ulkopuolelta oli yliopisto-opintojen suurin anti. 75% osallistuneista kertoi opiskeluajan olleen vaatimattomasti heidän elämänsä parasta aikaa ja ainutlaatuinen mahdollisuus oppia äärettömän mielenkiintoisesta alasta sekä tutustua tuleviin kollegoihin. Vastanneista ¼ kertoi, että on saanut rohkeutta tehdä haluamiaan valintoja ja ¼ oli kiitollinen siitä, että crazybailaamisen ohella on pystynyt puhumaan myös elämän isoista asioista. 100% kyselyyn osallistuneista ei vaihtaisi opiskeluvuosiaan tai valittua alaa mihinkään.
Psykalla on hyvä olla ja väitän, että kanssaopiskelijat saavat sen aikaan, kuten on todistettu myös edellä kuvatussa kyselytutkimuksessa. Kun saa olla osa yhteisöä, jossa on naurua, nokkeluutta ja hulluutta, voi tuoda esiin myös omaa hulluutta, harmautta ja epävarmuutta. Elämän värien tasapaino on näin taattu.
Tämän kirjoituksen piti kertoa, millaista psykologian opiskelu voi olla ja siitä tämä kertoikin. Psykologian opiskelu on jokaiselle enemmän tai vähemmän matka itseensä sekä muihin ihmisiin. Opiskellessa ihmismielen asiantuntijaksi ei voi välttyä pohtimasta itsekseen myös oman elämän asioita, mutta parhaat kokemukset syntyy kuitenkin ihmissuhteissa, joita psykalta takuulla löytyy.
Terveisin,
Karoliina
Avaimet psykalle 