Moikka! Mun nimi on Oona, ja toimin Psykalle.fi -somevastaavana tänä keväänä. Hyppään myös tänne blogin puolelle, sillä halusin kirjoitella teille ensimmäisestä opiskeluvuodestani psykologian laitoksella.
Kun kesällä 2018 sain tietää saaneeni paikan Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta, olin malttamattoman innostunut ja onnellinen, mutta samalla muuttui moni asia. Elokuun lopulla muutin muumimukini ja jukkapalmuni Tampereelta Jyväskylään, ja sanoin heipat niin perheelle, poikaystävälle kuin ystävillekin. Muuttoon liittyi siksi jännityksen ja ilon lisäksi haikeutta ja muutamat itkutkin. Elo yksiössäni alkoi sujua yllättävän mukavasti, ja syyskuun ekoina päivinä alkoikin jo opiskelijaelämä!
Yliopistoelämän ekat viikot olivat intensiivisiä, mutta ihania. Tuutorit kierrättivät meitä kampuksilla ja kaupungilla, ja illat tutustuimme toisiimme fuksiaisten tai sitsien merkeissä. Kun ekoille luennoille oli löytänyt, vakkarilounaspaikan valinnut ja uusien ihmisten kanssa ystävystynyt, alkoi arki selkiytyä. Meistä ”fuksipalleroista” pidettiin huolta, ja aktiivinen WhatsApp-ryhmä auttoi niin perille löytämisessä kuin kurssivalinnoissakin. Syksy alkoi rullata opintojen, harrastusten ja iltarientojen siivittämänä, ja pian tajusin, että olin kotiutunut Jyväskylään älyttömän nopeasti.
Opiskelu ekana vuonna on tuntunut yllättävän helpolta. Minulla oli taustalla muutamia perusopintokursseja avoimesta yliopistosta ja pari hakukertaa, joten akateeminen opiskelu oli jotenkin jo hallussa. Omassa kalenterissa on ollut paljon tilaa fuksivuonna, joten pitkät lomat ja viikonloput ovat auttaneet jaksamaan. Joka viikko tarjolla on kaikkea siistiä koulutusta, tapahtumaa tai juhlaa, joten itse opiskelukaan ei pääse puuduttamaan. Parasta antia on ollut ehdottomasti erilaisiin psykologin työnkuviin tutustuminen ja niin kutsutut ekskursiot erilaisiin työelämän mahdollisuuksiin – psykologin työllistymismahdollisuudet ovat paljon laajempia, kuin luulin!
Ekana vuonna on yllättänyt ainakin:
- opiskeluarjen rentous. Kalenterissa on kahtena päivänä luento, yhdet bileet ja viikonlopuksi kotiin??
- opintojen itsenäisyys (=yksinäisyys). Vaikka kalenteri näyttää tyhjältä, tulee opintoja tehdä itsenäisesti. Moni psykan opiskelija on oppinut jo hakiessaan lukusuunnitelman ja organisoinnin jalon taidon, mikä on hyvä, sillä sitä tarvitaan yliopisto-opinnoissa PALJON.
- ajan kuluminen. Mielestäni juuri oli syyskuu ja ekat luennot. Pian olen suorittanut melkein 20% koko tutkinnosta…
- erilaisiin vapaaehtoisjuttuihin tai muuhun ylimääräiseen lykkäytyminen. Vannoin kesällä, että sisään päästyäni en tee muuta kuin opiskelen. Nyt olen kuitenkin ainejärjestömme kehityspsykologian opiskelijaedustaja, vedän mielenterveyskampanjaa lukioille, lupaudun tutkimuksiin koehenkilöksi tai tuppaudun kaikkiin mielenkiintoisiin koulutuksiin ja työpajoihin iltaisin. Yliopistomaailmassa on niin paljon tarjolla kaikkea jännää ja mielenkiintoista, että kalenteri täyttyy kaikella ylimääräisellä kivalla!
Paikan tavoittelu psykalta vaatii kärsivällisyyttä ja itseluottamusta, mutta on kaiken työn arvoista. Psykologian opiskelussa parasta on yhteisöllisyys, uusien siistien juttujen oppiminen ja jatkuva ihmettely siitä, miten ihmeellinen ihmismieli oikeasti onkaan. Olen kokenut hauskoja iltoja tanssilattialla, mutta vielä antoisampia ovat olleet keittiön pöydän ääressä ystävien kanssa juodut iltateet maailmaa parantaen ja ihmismielen uskomattomuutta pohtien. ❤
Tsemppiterveisin,
Oona
Avaimet psykalle 