Oma kokemus pääsykoekeväästä

Tätä blogia kirjoittaessa tulee elettyä pääsykoekevättä uudestaan. Tässäpä siis vähän fiiliksiä siitä, miltä luku-urakka näyttää nyt, kun siitä on jo kolme vuotta aikaa.

Ensimmäisen kerran hakiessani luin sekä Jyväskylän että Helsinki-Turku-Tampere kokeeseen. Kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi, aloin ”tosissani” lukea kokeisiin. Hyvin pian kuitenkin tajusin, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ainakaan HTT-kokeessa. Kävin kuitenkin tekemässä kokeen Tampereella nähdäkseni, millainen se on. Jyväskylän kokeeseen ehdin lukea hieman enemmän, mutta tiesin kuitenkin jo ennen koetta, etten tule pääsemään, sillä luin niin pintapuolisesti. Minulla ei yksinkertaisesti ollut energiaa ja riittävästi motivaatiota panostettuani kirjoituksiin täysillä.

Toisella hakukerralla olin henkisesti paljon valmistautuneempi. Heti syksyllä aloittaessani avoimen yliopiston opinnot Alkio-opistolla minulla oli vain yksi tähtäin: päästä opiskelemaan psykologiaa. Asuin opistolla yhdessä kaverini kanssa ja kevään ajan tsemppasimme toisiamme, sillä päätimme yhdessä, että pääsemme molemmat sisään.

Maaliskuussa Jyväskylän artikkelit ilmestyivät, ja varsinkin siitä eteenpäin kevät oli todella työntäyteinen. Tilastoa olin lukenut koko alkuvuoden ja se alkoi olla hyvin hallussa. Alussa olin innostuksen vallassa. Tilaston pänttäämisen jälkeen oli kiva päästä lukemaan artikkeleita, jotka olivat oikeasti mielenkiintoisia.

Lemppari motivaatiokuvani: motivaatiovalas! (www.motivaatiovalas.com)

Kolmen kuukauden pänttäyksen aikana alkuinnostus ehti kuitenkin hiipua. Usein lukeminen ei olisi huvittanut. Lukemista helpotti se, että opisto sijaitsi Korpilahdella, missä ei ollut ihan hirveästi muuta tekemistä. Kämppikseni kanssa luimme päivisin, iltaisin käytiin välillä lenkillä. Viikonloppuisin oli vaikeampaa, kun tulin kotiin Jyväskylään. Oli tarjolla niin paljon kaikkea kivempaakin tekemistä kuin opiskelu. Sunnuntait pidin vapaapäivinä, mutta lauantaisin yritin aina lukea edes muutaman tunnin.

Välillä lukeminen tuntui toivottomalta. Muistan erään tutkimusartikkelin, jonka tulokset olivat todella monimutkaiset, sillä erilaisia muuttujia oli niin paljon.  Tuloksissa ei tuntunut olevan mitään logiikkaa, joten niitä piti vain opetella ulkoa, mikä oli todella työlästä. Toisinaan tuntui, että tietoa on niin paljon, ettei se kaikki yksinkertaisesti mahdu päähäni. Tai että aika loppuisi kesken. Joinain päivinä lopetin suunniteltua aiemmin, kun keskittyminen ei vain riittänyt. Siitä seurasi huono omatunto ja itsensä sättiminen. Niistäkin fiiliksistä pääsi kuitenkin yli, kun sai taas tartuttua toimeen.

Motivoin itseäni monin keinoin. Kun lukeminen ei olisi huvittanut, suljin hetkeksi silmäni ja kuvittelin sen hetken, jolloin saan tietää, että olen päässyt psykalle. Siitä noussut innostuksen tunne auttoi taas eteenpäin, tekemään töitä oman unelman eteen. Tulostelin tsemppikuvia ja liimailin niitä työpöydän ääreen. Kirjasin ylös, montako tuntia luin minäkin päivänä, ja sain jotain kieroutunutta mielihyvää siitä, kun luin jonain päivänä pari tuntia enemmän kuin olin suunnitellut ja sain kirjata sen ylös. Pääsykoelukemisessa saa ottaa kaikki motivointikeinot käyttöön!

 

Tällaisen pinon artikkeleita, muistiinpanoja ja käsitekarttoja sai heittää menemään kun pääsykoe oli ohi!

Vaikeista hetkistä ja epämiellyttävistä tunteista huolimatta mahtavaa pääsykoekeväässä oli se suunnaton motivaatio, into ja draivi, joka lukemiseen liittyi. Oli uskomattoman kova halu oppia kaikki. Onnistumisen kokemukset olivat valtavia, kun oli oppinut muistamaan uusia asioita tai sai hyvät pisteet harjoituskokeesta. Kun hetkittäin tuli se tunne, että minä todella omalla työlläni voin päästä sisään, innostus lukemista kohtaan kasvoi. Vaikka opiskelenkin nyt unelmieni alaa ja monet kurssit ovat todella mielenkiintoisia, ei mihinkään kurssiin ole ollut niin valtavaa motivaatiota, kuin mitä pääsykokeisiin lukiessa oli.

Kun pääsykoe oli ohi, vapaudentunne oli uskomaton. Ei enää artikkeleita, ei enää tilastoa. Sai repiä käsitekartat alas seiniltä ja heittää pienet muistilaput menemään. Ei enää huonoa omaatuntoa muualla kuin pääsykoemateriaalien parissa vietetystä ajasta. Parasta oli tunne siitä, että oli tehnyt kokeessa parhaansa, eikä loppu enää olisi käsissäni. Minulla oli myös tunne siitä, että koe oli mennyt hyvin, mikä totta kai siivitti huikeaa fiilistä.

Näin kolmen vuoden jälkeen pääsykoekevättä voi muistella myös lämmöllä, vaikka se silloin tuntui hetkittäin todella raskaalta ja toivottomalta. Loppujen lopuksi pääsykokeisiin päntätään aika lyhyt aika – se on pieni hinta unelmien opiskelupaikasta. Tsemppiä kaikille lukuihin!

– Anna

Advertisement

Viikko psykalla

Moikka!
Tänään vuorossa opiskelijan arkea eli katsaus mun viime viikkoon. Lukujärjestys ja viikottainen työmäärä vaihtelee todella paljon riippuen opintojen vaiheesta ja omista kurssivalinnoista, joten mitään yksiselitteistä esimerkkiä opiskelijan ”tavallisesta” viikosta on mahdotonta antaa. Toisin kuin lukiossa, kurssien aikataulut eivät noudata mitään tarkkaa järjestelmää ja aikataulua. Joillain kursseilla luentoja ja muita tapaamisia on viikottain, joillain vain silloin tällöin. Tässä on nyt kuitenkin yksi esimerkki siitä, miltä graduvaiheen psykan opiskelijan viikko voi näyttää.

Kurssikalenterissa viikko näytti tältä. Graduseminaari maanantaina, tilastotieteen demoryhmä keskiviikkona ja luento perjantaina. Näyttää aika rennolta, eikö? Nyt graduvaiheessa opinnot ovat olleet tosi itsenäisiä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurin osa työstä ei näy kalenterissa.

Maanantaipäivä kului graduseminaarissa. Seminaarissa kaikki me samassa projektissa gradua tekevät opiskelijat kokoonnutaan yhdessä hiomaan tekstiä ja katsomaan, missä vaiheessa kukakin menee. Ohjaaja antaa korjausehdotuksia tekstiin, ja sitä sitten työstetään aina seminaarien välillä. Ainakin Jyväskylän psykan laitoksella on yleistä, että gradu tehdään pareittain. Mun mielestä tämä on hyvä systeemi, kun työtaakan, kriiseilyt ja onnistumisen hetket voi jakaa yhdessä parin kanssa. Seminaarin jälkeen jatkettiin gradun työstämistä vielä keskenään. Meillä tavoitteena on saada gradu valmiiksi toukokuuhun mennessä, joten loppu häämöttää jo!

Maanantai-illan rentoilin kotona värityskirjan parissa ja telkkarin ääressä.

Tiistaiaamu alkoi tässä ihanan keväisessä säässä! Koska tänään ei ollut luentoja, suuntasin aamulla salille. Yliopiston sali on ilmaiseksi opiskelijoiden käytössä, ja ainakin aamulla treenin saa tehdä rauhassa. Huippua!

Treenin jälkeen kävin syömässä lounasta ylioppilaskunnon ravintolassa Ilokivessä, mistä suuntasin kirjastolle. Mulla on meneillään todella mielenkiintoinen kurssi, jossa olen päässyt seuraamaan psykoterapiaistuntoja. Terapiaprosessista kirjoitetaan kirjallisuuteen pohjautuva tapausseloste, minkä parissa mulla kuluikin loppupäivä. Illalla kävin vielä yliopiston viereen hiljattain avatussa The Local -kahvilassa teellä ystävän kanssa.

Keskiviikkoaamuna oli tilastotieteen kurssin demoryhmä. Tuolla kurssilla tehdään graduun liittyviä tilastollisia analyysejä ohjatusti, mikä pelastaa ainakin meidän gradun, koska oma osaaminen ei riittäisi näin monimutkaisiin analyyseihin. Lounaan jälkeen kirjoiteltiin gradua psykan opiskelijoiden ainejärjestön eli Stimuluksen omassa tilassa. Keskittyminen ei täällä tosin aina ole ihan huipussaan kun tarjolla on viihdyttävämpiä sijaisaktiviteetteja, kuten Crash Team Racing.

Illalla käytiin kaverin kanssa Korkeakoululiikunnan zumba-tunnilla. Korkeakoululiikunta tarjoaa kaikille korkeakouluopiskelijoille monipuolisesti erilaisia ryhmäliikunta- ja palloilutunteja edulliseen hintaan, ja tunneilla tuleekin käytyä viikottain. Omia suosikkejani on ainakin zumba, pumppi ja jooga. Tunnilta suuntasin poikaystävän luokse ja loppuilta kului Game of Thronesin ääressä.

Torstai oli taas lukujärjestyksessä tyhjä päivä, joten se kului kirjastolla terapian tapausselosteen parissa. Itse tykkään tällaisina tyhjinä päivinä tehdä töitä kirjastolla ennemmin kuin kotona. Kirjastolla on hyvä työrauha ja vähemmän häiriötekijöitä. Tykkään erityisesti tästä kirjaston valoisasta ”olohuoneesta”, missä hommia voi tehdä rennosti sohvalla loikoillen. Tiiviin työskentelypäivän päätteeksi suuntasin kaverin kanssa pumppi-tunnille rääkkäämään lihaksia.

Perjantaina luento alkoi klo 8.15. Harvat luennot alkavat näin aikaisin aamusta, mikä on yliopisto-opiskelun parhaita puolia. Toisaalta huono puoli on se, että aikaiset herätykset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, kun on tottunut rennompaan aikatauluun.

Luennolla puhuttiin moniammatillisesta yhteistyöstä (sana, jota psykan opiskelija kuulee paljon) ja vaikeiden aiheiden puheeksiottamisesta, supermielenkiintoista siis! Tämä kurssi toteutetaan yhdessä kasvatustieteilijöiden kanssa. Psykologit työskentelevät yhteistyössä monien eri alojen ammattilaisten kanssa, joten on hyvä päästä perehtymään aiheeseen jo opiskeluissa. Esimerkiksi koulupsykologi tekee yhteistyötä luokanopettajien, erityisopettajien ja opinto-ohjaajien kanssa, perheneuvolapsykologi tapaa lastentarhanopettajia, ja psykiatrian polikliniikan psykologin tiimissä toimii lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Suurin osa kursseista koostuu pelkästään psykan opiskelijoista, joten on hienoa tällä kurssilla nähdä asioita myös kasvatusalan ammattilaisten näkökulmasta.

Luennon jälkeen jäin tekemään henkilöstöjohtamisen kurssiin liittyvää tehtävää Ruusupuistoon, yliopiston uusimpaan rakennukseen. Oon lievästi kateellinen siitä, että psykan opinnot järjestetään pääsääntöisesti muualla…

Sitten viikonlopun viettoon! Jos tulee jotain kysyttävää mieleen niin laita viestiä kommenttiboxiin. Kivaa viikonloppua sullekin!

Psykologin uramahdollisuudet

Hei!
Minkälainen kuva sinulle nousee ensimmäisenä mieleen psykologista? Ainakin oman kokemukseni mukaan yleisin mielikuva psykologin työstä liittyy mielenterveystyöhön ja yksilöasiakkaan kanssa työskentelyyn. Tämä mielikuva itsellänikin oli psykalle hakiessani. Vasta opintojen aikana ymmärrys psykologin työkentän laajuudesta on auennut. Mitä kaikkea psykologi oikein voi tehdä?

 

 

Psykologi on ihmismielen ja käyttäytymisen asiantuntija. Tiivistetysti voisi sanoa, että psykologin osaamista voi hyödyntää kaikkialla, missä on ihmisiä. Työn konteksti voi olla esimerkiksi terveyskeskus, koulu, työpaikka, kuntoutuslaitos tai oma vastaanotto. Psykologin asiakas voi olla yksittäinen ihminen, pariskunta, perhe, joukkue, työporukka tai vaikka kokonainen organisaatio. Myös asiakkaiden ikähaarukka ulottuu käytännössä sikiöajasta vanhuuteen asti. Psykologeja työskentelee niin kunnan tehtävissä, yksityisellä työnantajalla kuin yrittäjinäkin. Mahdollisuuksia on siis lukemattomasti.

Yleisin psykologin työpaikka on sairaala tai poliklinikka, sillä tällä hetkellä niissä työskentelee 17 % kaikista Suomen psykologeista. Kakkossija on jaettu usean työalan kesken: 12 % psykologeista työskentelee mielenterveystoimistoissa, 12 % terveyskeskuksissa, 12 % kasvatus- ja perheneuvoloissa ja 12 % yksityisyrityksissä. Lisää mielenkiintoista tietoa psykologien työpaikoista löydät Psykologiliiton nettisivuilta.

Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten työterveyspsykologin työ. Työssä kiehtoo sen monipuolisuus, sillä työterveyspsykologina olisi mahdollisuus päästä toimimaan sekä yksilöiden että isompien ryhmien parissa. Oma haaveeni on myös olla ennemmin ennaltaehkäisemässä mielenterveyden ongelmia kuin hoitamassa niitä, ja koen, että työterveyspsykologina minulla olisi mahdollisuus puuttua ongelmakohtiin jo varhain. Urahaaveeni ovat vaihtuneet jo miljoona kertaa opintojen aikana. Jos et siis tiedä, millaista työtä haluaisit psykologina tehdä, älä huoli. Sitä ehtii vielä miettiä.

Aurinkoista torstaita!
– Anna

 

Näin itse luin: ennen artikkeleita & tilasto

Tänään vuorossa on uuden postaussarjan ensimmäinen osa! Näin itse luin -sarjassa kerron omia kokemuksiani lukemisesta. Näistä postauksista kannattaa kerätä talteen parhaat vinkit valmistautumiseen. Helsinki-Turku-Tampere -kokeen materiaalin ilmestymiseen on vielä noin kuukausi aikaa, Jyväskylän materiaaliin enää reilut pari viikkoa. Nyt onkin luvassa hieman asiaa siitä, mitä ennen materiaalien ilmestymistä voi ja kannattaa tehdä. Yksi keskeinen asia on tietenkin tilaston lukeminen, joten myös Joensuuhun tähtäävien kannattaa ottaa tästä postauksesta vinkit talteen.

 

Tutustu tieteellisiin artikkeleihin tekstilajina. Tulevasta materiaalista ei voi varmaksi tietää sen tarkemmin, mutta ainakin aikaisempina vuosina valintakoemateriaalit ovat olleet tieteellisiä artikkeleita. Jos ei ole aiemmin lukenut tämän tyyppisiä artikkeleita, niiden lukeminen voi aluksi tuntua haastavalta. Siksi niihin kannattaa perehtyä jo ennen varsinaisen materiaalin julkistamista. Pääsykoeartikkelit ovat yleensä olleet peräisin Psykologia -lehdestä, joita voit löytää kirjastosta. Silmäile muutamia artikkeleita läpi ja perehdy niiden rakenteeseen.

 

 

Tee alustava aikataulu. Varsinaisen lukusuunnitelman voi tehdä vasta materiaalin ilmestyttyä. Silti jo tässä vaiheessa kannattaa vilkaista kalenteria kevään osalta ja miettiä aikataulutusta. Paljonko aikaa lukemiselle todellisuudessa on? Onko kevään aikana reissuja tai muita menoja, jotka täytyy ottaa huomioon lukuaikataulussa? Teetkö kevään aikana töitä tai opintoja? Jos vain mahdollista, loppukevät kannattaa pyhittää pelkästään pääsykoelukemiselle.

 

TILASTO

Valmistautumisaika materiaalin kanssa on niin lyhyt, että tilaston lukemiseen ei enää siinä vaiheessa pitäisi käyttää paljoa aikaa. Ihannetilanne on, että tilasto on jo hyvin hanskassa muun materiaalin ilmestyessä, ja loppukeväästä sitä tarvitsee enää vain kertailla. Toisaalta tilaston lukeminen voi myös tuoda mukavaa vaihtelua muuhun materiaaliin, joten joillekin voi myös sopia tilaston ja muun materiaalin lukeminen rinnakkain. Tilaston lukeminen ennen muun materiaalin ilmestymistä on tärkeää erityisesti niille, jotka eivät ole opiskelleet pitkään aikaan. Opiskeluarkeen ja -rytmiin tottuminen voi viedä hetken, joten totuttelu on hyvä aloittaa ajoissa.

 

 

Tilaston lukemisessa tarvitaan niin ymmärtämistä kuin ulkoaopettelua. Erityisesti Helsingin, Turun ja Tampereen kokeessa asian todellinen ymmärtäminen on tärkeää, sillä kokeessa on laskutehtäviä. Jyväskylän ja Joensuun kokeissa kysymykset ovat monivalintaa, joten periaatteessa pelkällä ulkoa opettelullakin voi selvitä. Ymmärtäminen kuitenkin helpottaa asioiden muistamista, joten jokaisen kannattaa pyrkiä ymmärtämään tilastotieteen kiemuroita. Vaikeisiin kohtiin kannattaa kysyä apua, jotta varmasti oppii. Joskus tilaston asiat eivät aukea, vaikka saman kappaleen lukisi viisitoista kertaa. Silloin avuksi voi ottaa esimerkiksi Psykalle.fi -videovalmennuksen, jossa asiantunteva opettaja selittää asiat ymmärrettävästi.

Helsinki-Turku-Tampere -kokeeseen lukeville kirjan tehtävien sekä netistä löytyvien vanhojen kokeiden tehtävien tekeminen on todella tärkeää. Myöskään Joensuun ja Jyväskylän kokeisiin valmistautuvien ei kannata ohittaa kirjan tehtäviä, vaikka koe onkin monivalintaa. Varsinkin, jos tilastomatematiikka on aivan uutta, kirjan tehtävät auttavat ymmärtämään asiaa ja näin muistamaan paremmin. Tehtävien tekeminen myös auttaa muistamaan kaavoja. Helsinki-Turku-Tampere -kokeessa kaavojen muistaminen on tärkeää, sillä vaikka kokeessa jaetaan kaavaliite, osa niistä on vääriä. Itse yritin opetella kaavoja myös eräänlaisen “muistipelin” avulla. Kirjoitin kaikki kaavat paperille, ja liimasin niiden päälle tarralaput, joissa oli kaavan nimi. Laitoin muistipelin seinälle, jolloin saatoin aina silloin tällöin muistella tiettyä kaavaa ja kurkata lapun alta, menikö oikein.

Erilaiset muistipeli- ja flash card -sovellukset ovat erityisen hyödyllisiä kertausvaiheessa. Sovelluksia löytyy netistä pilvin pimein, ja niillä voi saada mukavaa vaihtelua lukemiseen. Sovellusten avulla tilastoa voi kerrata vaikka bussia odotellessa.

Kaipaatko lisää konkreettisia vinkkejä siitä, miten tilastoa kannattaa lukea? Ota käyttöön viikottaiset valmennusviestit. Valmennusviestit on suunnattu eri kaupunkien kokeille, joten saat juuri sinua hyödyttävää apua lukemiseen. Lisäksi pääset mukaan foorumille, jossa voit kysyä opettajiltamme kaikki mietityttävät kysymykset.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli sulle hyötyä!
– Anna