Psykalla 2012-2017 pt. 2

Viime postauksessa kerroin kolmesta ensimmäisestä opiskeluvuodestani psykalla ja tällä kertaa jatkan tarinani tähän päivään. Yleensä vappu enemmän tai vähemmän päättää lukuvuoden, joten mikä olisikaan otollisempi hetki koota vielä viimeisimmätkin vuodet!

Jyväskylän yliopistossa gradu kirjoitetaan perinteisesti neljännen lukuvuoden aikana, jolloin varmistutaan siitä, ettei se jää roikkumaan ja hidastuttamaan valmistumista. Kyseiselle vuodelle ei ole paljoa muita opintoja, joten tavallisesti gradun saakin pakettiin tehokkaasti lukuvuoden aikana. Tutkielma on myös helppo puuhata heti kandin jälkeen, ku kerran on päässyt hyvin vauhtiin tieteellisen kirjoittamisen suhteen. Näin myös itse tein. Kirjoitin parini kanssa gradun neljäntenä vuonna ja kävin sen lisäksi tekemässä pari kehityspsykan kirjatenttiä ja yhden neuropsykan kurssin. Kalenterissa oli todella paljon väljyyttä läpi vuoden ja neljäs opintovuosi olikin aikataulullisesti kevyin kaikista.

Kalenterin näennäisen tyhjyyden vuoksi päädyin hakemaan opintojen ohelle tutkimusavustajan töitä ja pääsinkin mukaan laajaan tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan lasten lukemisen ja laskemisen sujuvuuden kehitystä ensimmäiseltä luokalta kolmannelle. Työnkuvaani kuului käydä eräällä alakoululla yksilötestaamassa lapsia, tarkistaa tuloksia ja koodata niitä tutkittavaan muotoon. Samat työt ovat jatkuneet tähän päivään asti ja niiden kautta olen oppinut melkein enemmän kuin yhdelläkään kurssilla. Kun näkee ilmiöitä käytännössä ja pääsee puuhailemaan lasten kanssa, kaikki tieto oppimisvaikeuksista, kouluvalmiuksista ja lasten kehityksestä konkretisoituu ja kirkastuu. Jos vain ikinä teille tarjoutuu mahdollisuus tehdä tutkimusavustajan töitä, tarttukaa siihen!

Viides opiskeluvuoteni on ollut ylivoimaisesti mielenkiintoisin ja opettavaisin. Jyväskylän opetussuunnitelmassa viidennelle vuodelle on aikataulutettu kaikki ammattiin valmistavat kurssit (kurssit, joilla opiskellaan psykologisia testimenetelmiä) syksyyn ja kevääksi harjoittelu, jonka jälkeen valmistutaan kesällä. Itse päädyin siirtämään oman harjoitteluni vasta tulevalle syksylle, joten ammatillisten opintojen jälkeen tämä kevät on opintojen puolesta ollut hieman hiljaisempi.

Syksyn opinnot konkretisoivat aikaisemmin opiskeltua teoriaa mainiosti ja todensi sitä, kuinka lähellä ammattilaisuutta alamme todella olla. Luennoilla opiskelimme erilaisia testejä, harjoittelimme niiden käyttöä tutkimushenkilön kanssa (harjoitushenkilö oli tutun tuttu tms.) ja lopuksi kirjoitimme lausunnon, joka tiivisti tutkimusrupeamamme. Keväällä suuri osa opiskelukavereistani lähti harjoitteluun ja itse jäin vielä viimeistelemään omia opintojani Jyväskylään. Tein alkuvuodesta orientoivan harjoittelun, joka on viiden opintopisteen kurssi, jonka aikana voi tutustua psykologin ja sidosryhmien työhön sivusta seuraillen. Seurasin kolme viikkoa koulu- ja neuvolapyskologin, terveydenhoitajien, puhe- ja toimintaterapeuttien sekä sosiaalityöntekijöiden ja kuraattorien työtä. Lisäksi opiskelin keväällä perheterapiaa, kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja kävin oppimisvaikeuksien kuntoutuskurssin sekä tein toista orientoivaa harjoittelua Niilo Mäki Instituutissa, joka on myös ainakin Jyväskylän pääsykoeartikkeleissa vilahtanut. Näiden lisäksi olen tehnyt töitä Psykalle.fi parissa sekä jatkanut tutkimusavustajana sujuvuushankkeessa.


Kaikki se käytännöllisyys, joka on ollut opinnoissa viidentenä vuonna läsnä, on ollut korvaamatonta. Seuraavaksi edessäni on harjoittelu, jossa pitäisi pystyä hyödyntämään kaikkea aikaisemmin opittua ja omaksumaan nopeasti uutta samalla, kun koittaa jotenkin olla avuksi ihmisten todellisissa tapauksissa. Kuulostaa hurjalta. Kuitenkin kaiken sen perusteella, mitä olen oppinut viimeisen vuoden aikana, koen olevani jotakuinkin valmis ainakin yrittämään. Opintojen ensimmäiset vuoden eivät tee kenestäkään psykologia, mutta ne opettavat näkemään asiat monelta eri kannalta ja saavat arvostamaan kaikkien yksilöllisyyttä. Viimeiset vuodet tuovat jo joitakin työkaluja tulevaan työhön, mutta suurin oppiminen tapahtunee harjoittelussa, josta on aikanaan hyvä ponnistaa psykologiksi.

Kaiken kaikkiaan opintoni ovat olleet yksi iso kasvamisen paikka. Alkuvuosien hämmennys kurssien ja muiden suhteen kuvaa hyvin sitä ihmettelyä, jota tein myös omassa 20-vuotisessa elämässäni. Nyt viisi vuotta myöhemmin olen saanut opinnoista paljon valmiuksia työhön, mutta eniten on opettanut kaikki opintojen ympäriltä. Kun pääsette opiskelemaan, tehkää paljon muutakin kuin kursseja toisensa perään.

Ja nyt, monsteritekstin päätteeksi; ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

Terveisin,
Karoliina