Millaista psykan opiskelu käytännössä on?

Osalla teistä on varmasti jo kokemusta yliopisto-opiskelusta muiden alojen opinnoista tai avoimesta yliopistosta, mutta suoraan toisen asteen koulutuksesta tulevia mietityttää usein se, minkälaista psykologian opiskelu käytännössä on. Nyt siis ajattelin hieman avata omia kokemuksiani siitä, minkälaista opiskelu on ja mitä opintoihin kuuluu. Omat kokemukseni perustuvat Jyväskylän psykologian opintoihin, ja yliopistoittain on eroja kurssitarjonnassa. Pääpiirteittäin opinnot ovat kuitenkin melko samanlaiset.

Psykologian opintoihin kuuluu sekä teoriaopintoja että käytännönläheisempiä työelämään valmentavia opintoja. Psykologian perus- ja aineopinnoissa, jotka opiskellaan ensimmäisinä opiskeluvuosina, perehdytään laajasti alan teoriaan. Opiskelu on melko perinteistä: luentoja, tenttejä, esseitä ja oppimispäiväkirjoja. Nykyään osa luennoista järjestetään verkkoluentoina, jolloin luentoa voi halutessaan katsoa vaikka kotisohvalta käsin. Kirjallisuutta on sekä suomeksi että englanniksi.

 

 

Loppuvaiheen teoriakursseilla samoihin teemoihin pääsee tutustumaan vielä syvällisemmin. Itse olen tänä vuonna ollut muun muassa kliinisen psykologian kurssilla, missä olen päässyt seuraamaan psykoterapiatapaamisia ja kirjoittamaan tapausselostetta. Kehityspsykologian syventävällä teoriakurssilla taas haastattelin erästä ihmistä, ja peilailin hänen kehitystään teorioihin. Näin teoriaosaaminen on syventynyt käytännön kautta.

Yliopistossa opetellaan myös tekemään tutkimusta. Kursseilla opitaan tiedonetsintää, tieteellistä kirjoittamista sekä erilaisia tutkimusmenetelmiä, ja taidot pääsevät käytäntöön kandidaatin tutkielmaa ja gradua kirjoittaessa. Tutkiminen ei ole koskaan ollut oma intohimoni, mutta mielenkiintoinen lukuvuosi gradun parissa on herättänyt pienen innostuksen kipinän myös sitä kohtaan.

 

 

Opintoihin kuuluu myös vapaavalintaisia opintoja ja sivuaineita, joiden tarjonta vaihtelee yliopistoittain. Psykologian valinnaisissa opinnoissa olen opiskellut muun muassa geropsykologiaa ja kriisipsykologiaa. Vapaavalintaisten psykologian opintojen lisäksi saa opiskella mitä tahansa yliopiston tarjonnasta, tai jopa ottaa opintokokonaisuuksia muista yliopistoista. Itse olen lukenut psykologian ohella kasvatuspsykologiaa, ranskaa, kauppatieteitä sekä henkilöstöjohtamista.

Teoreettisen opiskelun lisäksi opintoihin kuuluu myös käytännönläheisempiä juttuja, jotka suurimman osan mielestä ovat niitä mielenkiintoisimpia. Ensimmäiset ammattiin valmentavat opinnot alkavat jo heti opintojen alussa, vaikka ne enemmän painottuvatkin opintojen loppuvaiheeseen. Kursseihin kuuluu muun muassa psykologin työelämään tutustumista ja haastattelutaitojen harjoittelua. Loppuvaiheen opintoihin kuuluu kursseja psykoterapista ja interventiosta sekä arviointimenetelmistä, kuten esimerkiksi työkyvyn tai mielenterveyden arvioinnista. Viimeisenä vaiheena opintoihin kuuluu 5 kuukauden mittainen harjoittelu jossain psykologian alan työpaikassa.

Kaiken kaikkiaan opiskelu on ollut todella mielenkiintoista ja monipuolista. Mitä pidemmälle opinnot ovat menneet, sitä mielenkiintoisemmaksi aiheet ovat käyneet. Jos haluat perehtyä tarkemmin eri yliopistojen opintoihin, voit etsiä opinto-oppaita yliopistojen nettisivuilta. Esimerkiksi täältä löydät Tampereen psykologian opinto-oppaan ja täältä Helsingin.

Siinä lyhyt tiivistys siitä, mitä kaikkea opinnot pitävät sisällään. Jos herää kysymyksiä niin laita kommenttia tai viestiä!

– Anna

Advertisement

Onnea, tuleva psykologi!

Tuhannet onnittelut, sinusta tulee psykologi! Nauti tästä hetkestä, kukaan ei koskaan tule ottamaan sitä pois. Mitä ikinä haluatkaan psykologina tehdä, on se tulevaisuudessa omissa käsissäsi – kaikki mahdollisuudet ovat auki!

Kun itse sain tiedon siitä, että pääsin opiskelemaan, sain neuvoksi kuunnella Michael Bublén Feeling Good. Totesin: ”Toi Bublen Feeling Good ei mitenkään riitä kuvaamaan tunnetilaa nyt!” ja vastauksesi tuli kaiken korjaava ”Buble vaan lujemmaLLEEE”. Ai että, se toimi. Neuvon teille kaikille nyt tismalleen samaa: Bublé lujemmaLLEEE, sillä teidän haaveet on tulleet todeksi!

Kun ensitäpinä on mennyt ohi, on aika laittaa muutama asia järjestykseen:

• Ilmoittaudu yliopistoosi ja maksa lukuvuosimaksu. Toimi ja tee opiskelijaelämästäsi totta!
• Etsi asunto. Sen lisäksi, että selaat Vuokraovea ym., tarkista, voitko laittaa oman ilmoituksesi yliopistosi asuntopalstalle. Esimerkiksi Jyväskylässä JYYn asuntopalsta on todella toimiva ja Helsinkiin suuntaaville löytyy monia erilaisia vaihtoehtoja. Myös Turun, Tampereen ja Joensuun ylioppilaskunnat ovat antaneet asumiseen vinkkejä
• Hae opintotukea ja yleistä asumistukea Kelasta. Opiskeluaika on taloudellisesti melko köyhää ja kaikki apu on tarpeen.
• Tilaa opiskelijakortti. Opiskelijakortti tulee olemaan opintojesi aikana yhtä tärkeä kuin pankkikorttisi! Opiskelijakortilla saat paljon etuja, joista paras lienee edullinen päivittäinen ruoka kampusravintoloissa.
• Vieraile ainejärjestösi sivulla viimeistään nyt ja vilkaise, mitä iloja edessäsi on! Jyväskylässä toimii Stimulus, Joensuussa Oidipus, Turussa Fobia, Tampereella Cortex ja Helsingissä Kompleksi. Kaikki nämä järjestöt toimivat SPOLin (Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto) alla.

Saat myös omalta yliopistoltasi paksun kirjeen, jossa kerrotaan tätäkin tarkemmin, mitä on tarpeen tehdä ja milloin. Nauti nyt kesästäsi, syksyllä uudet seikkailut odottavat!

Nähdään myöhemmin työkentällä, kollegat!
Karoliina

Psykalla 2012-2017 pt. 2

Viime postauksessa kerroin kolmesta ensimmäisestä opiskeluvuodestani psykalla ja tällä kertaa jatkan tarinani tähän päivään. Yleensä vappu enemmän tai vähemmän päättää lukuvuoden, joten mikä olisikaan otollisempi hetki koota vielä viimeisimmätkin vuodet!

Jyväskylän yliopistossa gradu kirjoitetaan perinteisesti neljännen lukuvuoden aikana, jolloin varmistutaan siitä, ettei se jää roikkumaan ja hidastuttamaan valmistumista. Kyseiselle vuodelle ei ole paljoa muita opintoja, joten tavallisesti gradun saakin pakettiin tehokkaasti lukuvuoden aikana. Tutkielma on myös helppo puuhata heti kandin jälkeen, ku kerran on päässyt hyvin vauhtiin tieteellisen kirjoittamisen suhteen. Näin myös itse tein. Kirjoitin parini kanssa gradun neljäntenä vuonna ja kävin sen lisäksi tekemässä pari kehityspsykan kirjatenttiä ja yhden neuropsykan kurssin. Kalenterissa oli todella paljon väljyyttä läpi vuoden ja neljäs opintovuosi olikin aikataulullisesti kevyin kaikista.

Kalenterin näennäisen tyhjyyden vuoksi päädyin hakemaan opintojen ohelle tutkimusavustajan töitä ja pääsinkin mukaan laajaan tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan lasten lukemisen ja laskemisen sujuvuuden kehitystä ensimmäiseltä luokalta kolmannelle. Työnkuvaani kuului käydä eräällä alakoululla yksilötestaamassa lapsia, tarkistaa tuloksia ja koodata niitä tutkittavaan muotoon. Samat työt ovat jatkuneet tähän päivään asti ja niiden kautta olen oppinut melkein enemmän kuin yhdelläkään kurssilla. Kun näkee ilmiöitä käytännössä ja pääsee puuhailemaan lasten kanssa, kaikki tieto oppimisvaikeuksista, kouluvalmiuksista ja lasten kehityksestä konkretisoituu ja kirkastuu. Jos vain ikinä teille tarjoutuu mahdollisuus tehdä tutkimusavustajan töitä, tarttukaa siihen!

Viides opiskeluvuoteni on ollut ylivoimaisesti mielenkiintoisin ja opettavaisin. Jyväskylän opetussuunnitelmassa viidennelle vuodelle on aikataulutettu kaikki ammattiin valmistavat kurssit (kurssit, joilla opiskellaan psykologisia testimenetelmiä) syksyyn ja kevääksi harjoittelu, jonka jälkeen valmistutaan kesällä. Itse päädyin siirtämään oman harjoitteluni vasta tulevalle syksylle, joten ammatillisten opintojen jälkeen tämä kevät on opintojen puolesta ollut hieman hiljaisempi.

Syksyn opinnot konkretisoivat aikaisemmin opiskeltua teoriaa mainiosti ja todensi sitä, kuinka lähellä ammattilaisuutta alamme todella olla. Luennoilla opiskelimme erilaisia testejä, harjoittelimme niiden käyttöä tutkimushenkilön kanssa (harjoitushenkilö oli tutun tuttu tms.) ja lopuksi kirjoitimme lausunnon, joka tiivisti tutkimusrupeamamme. Keväällä suuri osa opiskelukavereistani lähti harjoitteluun ja itse jäin vielä viimeistelemään omia opintojani Jyväskylään. Tein alkuvuodesta orientoivan harjoittelun, joka on viiden opintopisteen kurssi, jonka aikana voi tutustua psykologin ja sidosryhmien työhön sivusta seuraillen. Seurasin kolme viikkoa koulu- ja neuvolapyskologin, terveydenhoitajien, puhe- ja toimintaterapeuttien sekä sosiaalityöntekijöiden ja kuraattorien työtä. Lisäksi opiskelin keväällä perheterapiaa, kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja kävin oppimisvaikeuksien kuntoutuskurssin sekä tein toista orientoivaa harjoittelua Niilo Mäki Instituutissa, joka on myös ainakin Jyväskylän pääsykoeartikkeleissa vilahtanut. Näiden lisäksi olen tehnyt töitä Psykalle.fi parissa sekä jatkanut tutkimusavustajana sujuvuushankkeessa.

Kaikki se käytännöllisyys, joka on ollut opinnoissa viidentenä vuonna läsnä, on ollut korvaamatonta. Seuraavaksi edessäni on harjoittelu, jossa pitäisi pystyä hyödyntämään kaikkea aikaisemmin opittua ja omaksumaan nopeasti uutta samalla, kun koittaa jotenkin olla avuksi ihmisten todellisissa tapauksissa. Kuulostaa hurjalta. Kuitenkin kaiken sen perusteella, mitä olen oppinut viimeisen vuoden aikana, koen olevani jotakuinkin valmis ainakin yrittämään. Opintojen ensimmäiset vuoden eivät tee kenestäkään psykologia, mutta ne opettavat näkemään asiat monelta eri kannalta ja saavat arvostamaan kaikkien yksilöllisyyttä. Viimeiset vuodet tuovat jo joitakin työkaluja tulevaan työhön, mutta suurin oppiminen tapahtunee harjoittelussa, josta on aikanaan hyvä ponnistaa psykologiksi.

Kaiken kaikkiaan opintoni ovat olleet yksi iso kasvamisen paikka. Alkuvuosien hämmennys kurssien ja muiden suhteen kuvaa hyvin sitä ihmettelyä, jota tein myös omassa 20-vuotisessa elämässäni. Nyt viisi vuotta myöhemmin olen saanut opinnoista paljon valmiuksia työhön, mutta eniten on opettanut kaikki opintojen ympäriltä. Kun pääsette opiskelemaan, tehkää paljon muutakin kuin kursseja toisensa perään.

Ja nyt, monsteritekstin päätteeksi; ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

Terveisin,
Karoliina

Psykalla 2012-2017 pt. 1

Tällä ja seuraavalla kerralla ajattelin kertoa siitä, miten olen käyttänyt omat opiskeluvuoteni. Pääsykoekevät etenee vauhdikkaasti, mutta kuinka moni todella tietää, mitä valintakokeista selviytymisen jälkeen yliopistossa mahdollisesti tapahtuu? Itse en ainakaan tiennyt. Tiesin vain, että haluan opiskella psykaa ja sillä hyvä.

Lukion jälkeisestä välivuodesta huolimatta en ollut käynyt mitään kursseja avoimessa yliopistossa etukäteen, joten aloitin psykan opinnot 2012 täysin tyhjältä pöydältä. Ensimmäisenä eli fuksivuonna käydään psykan perusopinnot (kehitys-, neuro-, persoonallisuus-, ja kliininen psykologia 1 sekä psykologian tutkimusmenetelmät), joitakin pakollisia yleisopintoja ja aloitellaan sivuainetta. Olin melko pihalla koko yliopistosysteemistä ja istuin oikeastaan niillä kursseilla, millä kaveritkin sen enempää miettimättä asiaa. Kävin myös joitakin satunnaisia kursseja, jotka vain kuulostivat mielenkiintoisilta. Tärkeimpänä muistona fuksivuodelta on opintojen sijaan ystävät, opiskelijatapahtumat ja niiden jälkeiset huuruiset luentopäivät, joiden muisto saa tämän vanhuksen värisemään kauhistuksesta.

Kun toinen opiskeluvuosi alkoi 2013, olin raapinut kasaan moninaisen joukon opintopisteitä, mutten esim. sivuaineen alkua laisinkaan. Aloin käydä erityispedagogiikan perusopintoja, jotta saisin siitä yhden lyhyen sivuaineen. Toisen sivuaineen sain myöhemmin onneksi hieman varkain, kun tajusin, että voin koota satunnaisesti käymistäni kursseista filosofian ja politiikan tutkimuksen sivuainekokonaisuuden. Erityispeda tuki erinomaisesti psykologian opintoja ja filosofian ja politiikan opinnoissa opin paljon akateemisesta ajattelusta ja tieteestä. Nämä tiedot ja taidot ovat auttaneet katselemaan myös nykymaailmaa ja muita ihmisiä monipuolisemmin, mikä lienee psykologin työssä tärkeä taito. Sivuaineiden lisäksi suoritin psykan aineopintoja (perusopintojen kakkoskurssit, työ- ja organisaatiopsykologia, kogntiviinen psykologia ja neurotiede ja geropsykologia), joiden kautta pääsi hieman syvemmälle omaan alaan.

Monipuolisista opiskelujutuista huolimatta toisen vuoden kevätlukukausi on jäänyt mieleeni muista kuin opinnollisista syistä. Tulin silloin valituksi Stimuluksen vuoden 2014 hallitukseen tapahtumavastaavaksi, mikä tarkoitti paljon ja paljon juhlien, iltamien, tempausten ja muiden erilaisten tapahtumien järjestämistä. Pesti jatkui kesän yli vuoden 2014 loppuun, eli kolmannen opiskeluvuoden puoliväliin asti. Tästä kokemuksesta olisi todella paljon sanottavaa, mutta se vaatisi asiasta jo oman postauksensa. Nyt tyydyn vain toteamaan, että hallitusrupeama oli todella opettavainen ja kannustan kaikkia tutustumaan omien opintojen aikana ainejärjestö- tai osuuskuntatoimintaan. Sen lisäksi, että sitä kautta saa parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä, oppii sellaisia taitoja, joita tarvitaan työtantereella, mutta joita ei opeteta yliopiston puolesta. Jos joku haluaa tietää tästä lisää, vastaan mielelläni kommenteissa aiheeseen!

Kolmas opiskeluvuosi oli ylivoimaisesti opintojeni tylsin. Kävin kielten kursseja, tutkimuskursseja, pahamaineisen tilastomenetelmien jatkokurssin (kavereiden kesken Jatkosota) ja kirjoitin kandidaatin tutkielmani parini kanssa (Jyväskylässä opinnäytteet tehdään pareittain). Kolmantena vuonna en käynyt yhtäkään varsinaista psykologian kurssia, mikä söi hieman myös opiskelumotivaatiota. Kyseisestä vuodesta ei tunnu jälkipolville jääneen paljoakaan kerrottavaa, eh.

Jotta tämä postaus ei venyisi aivan loputtomaksi, jatkan oman matkani kertaamista seuraavassa kirjoituksessa. Opintojeni parhaat kokemukset ovat vasta loppupuolella!

Terveisin,
Karoliina